Miltahan se tuntuu palata kotio...
Viimeinen viikko reissusta lähtee. Valehtelisin jos väittäisin öisin herääväni murehtimaan paluuta. Vai mites se laulu meni... Mutta toki se käy välillä mielessä. Lähinnä silloin kun näkee kavereiden facebook-päivitykset joissa hehkutetaan että on "ansainnut" viikonlopun tai "pelkää jo valmiiksi ensi viikkoa". Silloin muistaa että
a) tänään on varmaan perjantai
b) kaikilla ei ole jatkuvasti viikonloppu
c) ja kohta munkin lottovoittajan arki muuttuu tavalliseksi suomalaiseksi raadannaksi. Joka tosin tarjoaa muihin maihin verrattuna maailman parhaat lomat ja lyhimmät työpäivät (jos ei anna työnantajan kusettaa itseään). Sen verran hammentyneita kaikki muut matkaajat ovat vahintaan viidesta lomaviikosta, kahdeksan tunnin tyopaivista ja vuorotteluvapaajarjestelmasta.
Ehkä mulla päällimmäinen tunne on kuitenkin se että olen aika pirun onnekas ja etuoikeutettu tyyppi kun olen päässyt tekemään tällaisen reissun. Joten olisi kohtuullisen törkeää palata kotiin ja aloittaa valitus. Aloitan sen vasta syyskuussa ja todennäköisesti säästä :)
Tietysti on mahtavaa nähdä kavereita, kollegoja ja sukua. Jauhaa jaskaa ja nauraa isoon aaneen. Kavereiden lapset on kasvaneet (mutta eivät toivottavasti lukeneet kaikki Pekka-sedän blogitekstejä). Asuntoja, autoja, duuneja ja jopa kumppaneita on vaihdettu. Tai ainakin haaveiltu jostain noista. Kauankohan menee etta paasee kaikista juoruista selville...
On kiva paasta myos saannollisesti saunaan, pelaamaan sulista, salille kun silta tuntuu ja bodypumppiin (ei tirskuta siella!) On todennakoisesti mukavaa ajaa myos fillarilla turvallisesti pyorateita ja Helsingin hiljaisia katuja. Kadun ylittaminen tuntuu mukavalta kun liikennevalot seka on etta autot noudattavat niiden opastusta. Laadukasta aanentoistoa on ollut myos ikava. Ja Macbookin sujuvaa toimivuutta. Aion syoda ensimmaisen kuukauden pelkkaa ruisleipaa ja tuoreita vihanneksia enka ollenkaan valkoista leipaa tai paistettuja kananmunia - ilmainen aaminen on usein juuri noita kahta. Luovun myos surkean kahvin juomisesta (ilmaisen aamiaisen ekstra).
Todennakoisesti Helsinki tuntuu hyvin valjalta ja ihmiset toykeilta. Vaikutan todennakoisesti idiootilta, koska reagoin vieraan ihmisen puheeseen tai ongelmatilanteeseen hymyilemalla.
Mutta joo, onhan se kiva palata kotiin. Kohta taas ajattelen etta kyllahan se Helsinki vaan on mahtava paikka asua, tuppisuisuus hieno piirre ja kylmyys karaisee. Itsepetos ja lyhyt muisti - siinahan ne onnellisen elaman alkeet. :)
PS. Tokio on ihan sairaan mahtava paikka. Facebookin Mika on henkinen kotikaupunkisi -testi taisi olla oikeassa...
Comments