Koh Taolta Thaimaassa joulu meni ei-perinteisin menoin. Syotiin iso thaimaalainen illallinen Jarkon ja Jonnen kanssa ja juhlittiin pikkutunneille asti rannalla. Porukka ampui (luultavasti Suomessa laittomia) megaraketteja joka minuutti, rastapaat ja paikalliset akrobaatit tulitanssi ja ruotsalaiset lahetti paperilyhtyja toiveiden kera taivaalle. Musa soi ja valot valkkyi, juotiin caipirinhoja ja kellaan ei todennakoisesti ollut ikava kotien harrasta tunnelmaa tai lasten kirkkaita silmia. Sorry nyt vaan. :)
Seuraavana paivana alkoi sitten mulla ja Jarkolla sukelluksen peruskurssi Koh Tao Diversilla. Onneksi startti oli opetusvideoiden katselua ja vasta illalla... Kurssi maksoi kirjoineen 10500 bahtia ja mulla oli opettajana paaosin Perttu Kivinen (valilla oululainen Erno "Erppa" Ervasti). Turha kai sanoakaan etta kaverit oli rentoja ja patevia. Kaikkea treenattiin niin kauan etta kaikki osas ja tyhmia sai kysya.
Noin kolmen vuorokauden kuluttua aloituksesta oli sukelluskortti kourassa. Silla paasee 18 metriin asti melkein missa tahansa. Vesi oli 28-asteista, opetusluokka oli rantabaari ja uima-allasharjoitukset tehtiin meressa, valkoisella hiekkapohjalla. Eli varmaan aika erilaista kuin peruskurssin tekeminen Suomessa. Ja nyt olo on kuin olisi juossut kaksi maratonia perakkain, sen verta rankkaa tahtia kurssilla edettiin. Ja se sopi kylla mulle, opi tekemalla ja sita rataa...
Nyt elvytaan paiva ja su-iltana lahdetaan yolautta/bussi/lautta-yhdistelmalla kohti Kho Phi Phita. Siella olis varmaan tarkoitus sukeltaa ja harrastaa erinakoista vesiurheilua. Koh Tao on ollut maineensa veroinen rento mesta johon ei viela vissiin varsinaiset pakettituristit lenna. Hinnat on siis kohtuu alhaalla ja porukka nuorta tai nuorekasta, silti kaikki palvelut loytyy eli mistaan viidakkokohteesta ei ole kyse. Suosittelen erittain lampimasti, tanne voi tulla tekemaan kurssit lyhyellakin varoitusajalla joten eikun lentoja varaamaan!
Kuvia ei nyt valitettavasti ole kun nettiyhteys on sen verta hidas etta lataus vie 10 minsaa / kuva. Ja ulkona on meri ja +32'C ja kokovartalothaihieronta on viela ottamatta (ei, siihen ei kuulu taalla seksia) ja snorkkelikin kaipaa tekemista joten soon moro!
Nyt kun aijakoori on lahestymassa Bangokia (+32) niin ajattelin listata oman repun sisallon kolmen kuukauden reissukokemuksella. Tasta tulee samalla muistilista itselle ja ehka vinkkeja jollekin toiselle. Itse olen parjannyt nailla kamoilla nollakeleista aina +40 lampoon. Ja se kuuma paa on yleensa se ongelma.
PERUSEROJA SUOMEEN
- Suurimman osan aikaa mulla on ollut paalla lakki, aurinkolasit, aurinkorasvaa, mahdollisimman ohut t-paita, mahdollisimman ohuet taskulliset shortsit, sandaalit, passi ja luottokortti. Joten reppuun on turha pakata farkkuja, huppareita, nahkakenkia tms. liian kuumaa tavaraa jonka hikoilee kayttokelvottomaksi kahdessa minuutissa. Ja kaikki muistaa sen yhden ruukkilaisen joka tuli Thaimaasta juhannuksen viettoon Suomeen ja oli unohtanut kasitteet pitkahihainen paita / pitkalahkeiset housut...
- Esim. Thaimaassa (ja Ecuadorissa, Uudessa-Seelannissa ja Ausseissa) kesavaatteet on sikahalpoja ja yleensa paljon ohuempia kuin Suomessa. Ja niissa on hienoja painatuksia, joten itse olen kaytannossa vaihtanut kaikki Suomesta ostetut vaatteet reissulta ostettuihin vaatteisiin. Samalla matkamuistoja :) Esim. surffishortsit on taalla erinomaisen valjia, ei tartte kalsareita ja kun PeHi/PaHi (ja tytoilla PiHi) -arvot on korkealla niin shortsit peseytyy uimalla saannollisesti :)
REPPU
- Mulla on 35 litran Deuterin reppu (laajenee hatatilassa 45 litraan) ja 10 litran Haltin paivareppu (joka pakkautuu nyrkin kokoiseksi eli voi tunkea tarvittaessa isoon reppuun). Ruokaa varten on tarvittaessa eri kassi - vaikka rinkka olisi mallia "Eramaa 3 kk Extreme 120 L", et halua laittaa sinne mahdollisesti vuotavia/rajahtavia/liiskaantuvia ruokatarvikkeita kuin hatatilanteessa / vaelluksella. Tommosta 35 litran reppua kantaa mielellaan etsiessaan hostelia ja sita voi pitaa luontevasti sylissa bussissa. Alle 45-litraisen voi huijata myos kasimatkatavaraan jos check-in ei punnitse sita, mulla paino on 10 kilon hujakoilla eli ei kelpaa periaatteessa kasimatkatavaraksi.
-
Paivareppu on kaytannossa aina mukana ja siella on vesipullo, aurinkorasva, kasidesi, aurinkolasikotelo, rahavyo, iPod, matkaopas, hyva kirja / lehti, kyna, muistilehtio ja paansarky/ripuilaake. Tarpeen vaatiessa lisataan pyyhe, uimashortsit ja uimalasit. Kylmemmilla keleilla otetaan mukaan vetoketjuhousu/shortsien lahkeet, ohut kuori/sade/tuulitakki ja fleece.
- Vaatteet pakataan tiukoiksi rulliksi inttimalliin ja SURVOTAAN reppuun. Mulla ei ole repussa mitaa kamoja irrallaan vaan pienemmissa paketeissa - nain kaiken loytaa myos kasikopelolla ja koko repun purku/pakkaus sujuu minuutissa. Repun kuuluu olla piukea kun kamat on sisalla :)
VAATELISTA (sisaltaa 0% puuvillaa ja 100% keinokuituja)
- 4 kalsarit ja sukat (mikrokuitua ja Coolmaxia)
- 6 paitaa: 4 lyhythihaista, 1 pitkahihainen kauluspaita ja 1 pitkahihainen lammin paita (ohut fleece)
- 4 housut: 2 uimashortsit, 1 reisitaskushortsit ja 1 reisitaskuhousut, joista saa vetoketjulla lahkeet veke
- Kuori/sadetakki (pelkka Goretex PactLite-kuori, pakkauttuu pieneen tilaan). Tan alle kun laittaa 2 keinokuitupaitaa ja fleecen niin tarkenee kaytannossa nollakeleille ja voi myos hikiliikkua.
- Pyyhe (mulla on lahjaksi saatu "teknopyyhe" joka alkaa haista muutaman kerran kayton jalkeen us-ko-mat-to-mal-le. Mutta pakkautuu neljasosaan vastaavaan puuvillapyyhkeeseen verrrattuna joten kestan ajoittaisen hajun.)
- Mukavat Eccon sandaalit (pitaisin flipflopeja mutta nilkat sanoo njet) ja Asicsin lenkkarit (kay kevyeen trekkaamiseen, hevimpaan vaeltamiseen voi vuokrata tarvittaessa heavy-duty-vaellukengat jotka painais repussa tonnin)
- Kun vaatteet on keinokuitua niiden pyykkaaminen koneessa tai kasin on iisia kun kaikki kuivuu nopsaan (paitsi se teknopyyhe)
MUUTA
- Toilettilaukku (jossa mm. kahdella AA-paristolla toimiva sahkohammasharja, peili ja paljon pikkutuubeja/pulloja kaikkea.)
- Laakelaukku (kiitos Samuli ja Marja!)
- Silkkinen lakanapussi (vahan kuin yhteenommeltu pussilakana ja tyynyliina joiden sisalle mennaan suojaan likaisilta hostelipatjoilta ja -peitteilta tai kaytetaan junassa/bussissa. Sillki on IHQ.)
- Kamera/kanny, topseliadapteri ja laturit/virtakaapelit/usb-kaapelit kuvien varmuuskopiointia varten cd:lle nettikahvilassa.
- Himmennettava led-otsalamppu (lukemista varten), pari pienta avaimenpera-led-lamppua (etelassa on illalla PIMEA). Ledit on kylla viilein keksinto vahaan aikaan.
- iPod-kaiuttimet (mulla kympin maksava pieni "halpiskuutio" joka avautuu kaiuttimiksi. Ei hifia mutta ei kiinnosta varkaitakaan hostelin yopoydalla.)
- Korvatulppia xxx kappaletta (mahdollistaa nukkumisen kuorsaajan/diskon/vauvan/kulkukoirien/moottoritien/heinasirkkojen metelissa)
- Sennheiserin In-ear-kuulokkeet (ja tuplapistokeadapteri lentokoneeseen). Vaimentaa melua ja tekee leffojen katselusta tai musan kuuntelusta junassa/bussissa/lentokoneessa nautittavan kokemuksen kun ei tartte kaantaa volumea sataselle. Noise cancelling headphones on rahanhukkaa (mulla on ollut luonnollisesti sellaisetkin... :D )
- Jonkinlainen lusikkahaarukkaveitsi ja mahdollisesti Leatherman. Viimeisesta voi tulla harmia lentokoneessa jos haluaa kasimatkatavaroihin.
- Veden- ja hiekanpitava suojapussi kannykalle ja/tai kameralle
- Kunnollinen lukko (ei mikaa paivakirjapiiperrys), jolla voi lukita oven tai matkatavarakaapin hostelissa.
- Nykyisen ja seuraavan maan matkaopas seka pari kirjaa.
- Muovinen A4-sailytystasku kuiteille ja papereille yms. ei-niin-elintarkealle salalle.
Kaikkea muutakin oli mutta ne on menneet roskiin tai kierratykseen tarpeettomina. Kaytetyt matkaoppaat vaihdan lukemiseen antikvariaatissa tai annan pois ja matkamuistot/kirjat/sailytettavat tavarat lahetan etanapostilla Suomeen.
Yksi mun ehdottomista yllatyssuosikeista on kirkkaan oranssi Goretex-kuoritakki ilman vuorta. Se suojaa kylmalta, tuulelta, sateelta ja auringolta (jos vari olisi tumma niin olisi liian kuuma auringossa). Sita voi kayttaa rantahuopana ja kun se pistaa kamojen paalle mennessa uimaan niin ainakin nakee sadan metrin paahan jos joku kuuhailee repun kimpussa. Tosin auttaako se mitaan on toinen juttu. Mopoillessa ja pyoraillessa se on erinomainen "shokkivari" ja kertoo kaikille etta VARO, TURISTI AJAA!
Ainoa kerta kun olisin kaivannut siistimpaa vaatekertaa oli Wellingtonissa kun siella oli siisteja baareja. Toisaalta kun matkustaa budjetilla niin on hyvat etta ei ole kuteita baareihin joihin maksaa 20 egee sisaan ja 10 egee drinkki. Ja niista baareista ei leidit lahde kuitenkaan hostelille jatkoille juomaan lamminta olutta. :)
Siinapa se. Lisailen jos unohtui jotain. Nyt menen Bangokin Royal Hotelliin omaan huoneeseen nukkumaan kunnon younet. Sydney-Hong Kong -yolennolla oli tulitera A330 ja vapaavalintaiset leffat omalta ruudulta joten valitsin nukkumisen sijaan uuden Bournen, Death at the Funeralin ja Simpsons -elokuvan. Ja Hong Kong - Bangok -valilla katsoin jakson Housea ja Little Britainia. Piti tankata kun ei tota tv:ta juuri ole mun hintatason hosteleissa...
Moni kaveri ihmetteli mun lahtiessa reissuun etta miten voi lahtea YKSIN? No kuten kaikki yksin reissaanneet tietavat niin kauan ei reissussa tarvi olla yksin. Jos et ole baarielain niin buukkaa itsesi muutaman paivan laiva/bussireissulle ja hoplaa sulla on frendeja ja juttuseuraa ja bisseseuraa ja lenkkiseuraa ja vaikka mita.
Mutta taman viikon alussa huomasin karsivani Backpacker fatiguesta. Lyhyesti sanottuna et karsi yksinaisyydesta vaan siita etta sosiaaliset suhteet on kohtuullisen lyhyita ja pinnallisia. Missa oot kayny, mihin menossa, minkalaista sun maassas on, miksei sulla ole vaimoa/miesta/asuntoa/tyota/koiraa etc. Eli juttuaiheet pyorii todella usein pelkan reissaamisen ja kansallisten stereotypioiden ymparilla. Mika alkaa pannia jossain vaiheessa. Tosin on lohdutukseksi sanottava etta mun jaljilta yli sata ihmista tietaa etta Suomessa on mahtava systeemi nimelta Long service leave (vapaa kaannos vuorotteluvapaasta) joka antaa sulle vuoden vapaata 1/4 liksalla :)
Parilla reissulla on vastaan tullut sitten todella mukavaa reissuseuraa joiden kanssa kiinnostuksen kohteet siviilissa on menneet yksiin ja juttu on kulkenut kuin parhaimmillaan kotona. Esimerkiksi Rat packista ja Frank Sinatrasta (josta luin juuri mainion kirjan) tai siita etta kuka on kovin supersankari ja miksi. Tai olisiko brittiyleiso valmis povekkaalle popstaralle jonka biisissa mainittaisiin oikeasti sana boobs (brittinaiset paatyivat siihen etta sanat bra tai jopa bum voidaan mainita mutta ei boobs). Ei siis kovin syvallisia juttuaiheita mutta sellaista tyhmaa lappaa mita tulee jauhettua myos kotona, sellaista josta tulee hyvalle tuulelle kun joku muukin on hetken samalla aaltopituudella.
Mutta juuri nyt olen toooodella tyytyvainen etta Jarkko, Jonne ja Perttu ovat pakkaamassa laukkujaan kohti Thaimaata ja nahdaan alle viikon paasta. Mahtavaa paasta juttusille omien kavereiden kanssa kolmen kuukauden backpacker-bullshitin jalkeen. Ja kuten lupasin: jos joku kavereista lentaa mulle reissuseuraksi niin kasvatan handlebar-moustachen eli Hetfield-tai biker-viikset. Kuvia luvassa niille jotka eivat paase Bangokiin todistamaan uutta lookia :)
Nyt Sydneyn yohon, toivottavasti en tapaa ketaan kivoja reissaajia jotka haluaa tietaa etta oonko nahny revontulia ja onko Nokialla Suomessa halpaa tehtaanmyymalaa. Haluan juoda pari olutta yksin! Ja huomenna katsomaan Australian Openia eli golfin kovatasoista ammattilaisturnausta.
Moi!
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten Great Barrier Reefin ensimmaisen botskiretken. Otin bussin pohjoiseen Daintreen sademetsaan (linkki kuviin). Se oli nimensa mukaisesti Wet Tropics, +37'C ja ilmakosteus lahella sataa. Ekan paivan illalla menin viidakkokavelylle katsomaan hamahakkeja, liskoja ja tulikarpasia. Se oli vissiin vahan liikaa gringolle ja seuraavana aamuna herasin lampohalvauksen oireisiin eli sarki paata, oksetti ja vasytti (vaikka olin juonut edellisena paivana varmaan kuusi litraa ylimaaraista nestetta - en olutta). Eipa muuta kuin lepoa ja puolilta paivin olin jo uima-altaalla.
Seuraavana paivan uudelle korallirituttaretkelle Cape Tribulationista (linkki kuviin). Talla kertaa vain snorklasin kun oli niin matalaa. Oli edelleen sikahienoa ja uskalsin jopa hypata laivan katolta paa edella veteen. Tuntui kivalta. PItaisi kylla opetella voltti eteen- ja taaksepain, voisitko Jarkko konsultoida sita sun akrobaattikaveria ennen Thaimaahan tuloa? :) Kavin myos uimassa Mossman Gorgessa eli koskessa. Sen piti olla muka kylmaa, mutta se oli kylla +24 ja oikein virkistavaa.
Sitten lensin keskelle Australiaa Ayer's Rockiin ja hyppasin kolmipaivaiselle bussiretkelle kiertamaan Ulurua ja lahimaastoja (linkki kuviin). The Rock Tourilla nukuttiin taivasalla, kokattiin itse ja kaveltiin/kiivettiin yhteen 26 kilsaa melkoisessa paahteessa. Paadyin myos ratsastamaan kamelilla. Kun kameli juoksee niin kyydissa ei ole kivaa.
Kohta hyppaan yojunaan kohti Adeleinea. Luvassa lisaa sita mita tulin taalta hakemaankin - ei siis yhtaan mitaan vaan pelkkaa autiomaata ja pusikkoa junan ikkunasta :) 20 miljoonaa Australialaista asuttavat Euroopan kokoisen plantin reuna-alueilla, tarkemmin ottaen sen itarannikolla. Ja sen kylla huomaa.
Paadyin matkatoimiston (erittain viehattavan) myyjattaren suosituksesta Great Barrier Reefille 65-jalkaiseen purjeveneeseen kuuden muun sukeltajan kanssa kaksipaivaiselle risteilylle. Aurinko paistoi, nakyvyys vedessa oli erinomainen ja veden lampotila +28. Tein kaksi introsukellusta ohjaajan kanssa ja snorklasin kolmasti. Aamulla kavelin suoraan hytista mereen aamu-uinnille ja sitten aamiaiselle. Ruoka oli erinomaista ja laivan henkilokunta aivan mielettoman kivaa. Hinta 166 euroa sukelluksineen ja ruokineen. Laivalla kelluessa oli semmonen olo etta "taa ei voi olla totta, taa on niin hienoa". Ja snorklaus ja vapaasukeltelukin onnistui yli odotusten eika edes meduusat polttanu.
Jotta nyt ei olisi ollut ihan taydellista niin nukahdin laivan perakannelle ajaessamme Cairnista aaltoja vasten merelle ja herasin merisairaana. Elamani ekaa kertaa ja olo oli tosiaan kuten megaluokan krapulassa. Se meni kylla onneksi nopeasti ohi kun otin toiset nokoset laivan pysahdyttya lounaalle. :) Elakoon hyvat unenlahjat.
Mutta voi vitsi mika reissu. Menen sukelluskurssille Thaimaassa kun siella on niin paljon halvempaa. Mutta tuskin maltan odottaa. Ja yksi kallis harrastus lisaa...
Niinpa se aika rientaa etta reissussa on tullut oltua jo reilut kaksi kuukauta. Pieni valiraportti reissaamisesta noin yleensa lienee paikallaan.
Jos lahtee backpackeriksi kolmikutosena niin matkakumppanit ovat joko kymmenisen vuotta nuorempia tai lahes tuplasti vanhempia. Ilmeisesti loput on kotona hoitamassa lapsia, maksamassa asuntovelkaa, yrittamassa epatoivoisesti loytaa sita oikeaa tai luomassa uraa. Taikka sitten toipumassa jostain noista. Missaan tapauksessa reissuun lahtoa ei kannata ajatella etta "sitten elakkeella". Todennakoisesti joko sinulla tai kumppanillasi on heikko sydan, huonot polvet, paksut verisuonet, kevyt astma, ongelmia nukkua muualla kuin omalla 10.000 euron erikoisvuoteella tai muuten vaan kaikki pelottaa. Eli jos olet ikina haaveillut pidemmasta reissusta niin pista toimeksi just nyt. Rahoitus jarjestyy aina tavalla tai toisella joten silla on turha selitella reissuun lahtemattomyytta.
Budjetti pysyy kurissa kun kayttaa backpackereille suunnattuja palveluita. Dormeissa (eli jaetuissa huoneissa) tottuu nukkumaan aika nopasti 3-7 oudon ihmisen kanssa. Joskus ne ovat kylla todella outoja. Yksi kikattaa unissaan, toinen istuu paivat hostelihuoneessa ja kuuntelee radiota, kolmas jarjestelee tavaroitaan loputtomasti ja neljas nukkuu 16 tuntia vuorokaudesta.
Toinen reppumatkaajien huippupalvelu ovat halvat illalliset tai lounaat. Esim. tanaan taall Cairnsissa tiettya olutta ostamalla (6 AU$) sai pihvin vitosella eli koko paketin normaalia pihvihintaa halvemmalla. Yleensa halvan ruoan ostamiseen vaaditaan aina tuopin ostamista, joten yllattaen olen juonut yleensa tuopin illallisella. Todella ikavaa, kylma oluthan ei millaan mee alas +26 iltaterassilla. :)
Viela pitaa tehda semmonen huomio etta yli puolet Suomesta mukaanotetuista vaatteista on paatynyt vaihtoon kun reissusta on loytynyt paljon parempia kesakuteita. Ja esim. uimashortsit vaan hajoaa kovan kayton seurauksena. :D Lahes joka hostelissa on vaatedrop, johon voi jattaa vanhat vaatteet. (Itsepalvelupesu- ja kuivaus kestaa n. tunnin ja maksaa yleensa n. 3 euroa.) Lisaksi joka paikassa on kirjanvaihtopiste, tosin valikoima on sitten vahan mita sattuu. Nettikahvila ja SkypeOut on loytynyt joka ikisesta kylasta talla reissulla.
Nyt lahden katsomaan viereiseen urheilubaariin LA Galaxyn ystavyysmatsia Sydneyta vastaan. Beckham on taalla kova sana, toisin kuin kotimaassaan...
PS. Huomenna menen veneella yoksi Great Barrier Reefille ja kokeilen sukeltamista (snorklaamisen lisaksi tietty). Sitten onkin aika kirjoitella aussikuulumisia.
Terveisia Brisbanesta Leenan ja Waynen luota. On ollut mahtavaa asua
jonkun kotona kahden kuukauden hostelloinnin jalkeen. Jotenkin ihan
epanormaalin normaalia.
Eilen tuli ihan alyton Texas-flashback (asuin vuoden Austinissa kun
opiskelin siella yliopistossa). Muistin yhtakkia kuinka paljon nautin
lampimista illoista ja shortseihin pukeutumisesta ympari vuoden. Ja
sirkatkin sirittaa samalla lailla ja kaikkialla on vahan liian kuivaa.
Ei yhtaan pollompi ajatus muuttaa johonkin lampimampaan maahan.
Puff Daddy lauloi aikanaan etta It's All About Benjamins, Baby. Uudessa-Seelannissa on tajuttu etta markkinointi on kuitenkin se juttu jonka hoitamalla sataset alkaa tippua taivaalta. Joka kylalle pukataan benji-hyppytorni, jokimelontamesta ja skydive-tukikohta. Ja sitten MTV-henkiset videot pyorimaan, rastatukkia ja nenalavistyksia oppaiksi ja myyjiksi ja avot - adrenaline packed experience on valmis.
Pahimmillaan tai parhaimmillaan tata edustaa Queenstown, pop. 8500. Paikka on vahan kuin luonnon oma Disneyland, kaikki kadut myyvat seikkailua ja (pikaruoka)ravintoloita on ihan liikaa verrattuna asukaslukuun. Asunnot maksaa ihan alyttomia kun ulkomaalaiset ostavat itselleen paloja alppiparatiisista.
Tulostakin tulee: reilun neljan miljoonan asukkaan maa houkuttelee yli kaksi miljoona turistia vuosittan ja heista paaosa alkaa valua tanne juuri nyt, kesan kynnyksella.
Tata kirjoitusta ei pida tietenkaan ottaa niin etta pitaisin tallaista turisimia jotenkin pahana, pain vastoin! Kaikki on hyvin organisoitua ja suhteellisesti ottaen halpaa (koska asiakkaat eivat voi onnettomuuden sattuessa haastaa seikkailujarjestajia oikeuteen joten juristit eivat paase lihomaan liikaa).
Hauskuudesta todisteena kannattaa kayda katsomassa mun valokuvat Flickerista: Tongariro Crossingilta, Franz Josefin jaatikkovaellukselta, erinakoisista vesileikeista ja muista nahtavyyksista ja aktiviteeteista. Ja opin jotain markkinoinnista, ainakin omasta mielestani. Nyt ausseihin! Sweet as, bro!
PS. Ja jos joku on kaivannut mun puhetta (as if) niin mua jututettiin Tuhat sanaa -blogin podcastiin. Haastateltavan oleminen on aina kummallista...
Sahkoinen postikortti taalla:
http://www.skyline.co.nz/queenstown/daily_photos/?ecard_id=167436
