Moi!
Jos joku erehtyy tänne HSY:n Skuuppi-lehden kautta niin tässä on alkuperäinen blogipostaus jota lehti lainaa:
Lottovoittaja Pekkalan arkea. (Ei, en voittanut lotosta oikeasti.)
Pekan uusi arkiblogi on täällä.
Jeps jeps. Viikko Suomessa takana, pistetään nyt pari huomiota:
- Tunnen tosi paljon kivoja ihmisiä. Alkaen tulosunnuntain järjestelyistä, olin ihan puulla päähän lyöty kun asunto täyttyi ihmisistä. Jee! Kiitos!
- Aasiasta tullessa huomio kiinnittyy väkisellä siihen että katukuvassa joka toisella näyttää olevan ylipainoa. Eipä olisi ikinä uskonut että se voisi olla myös turistin kommentti Suomesta: siellä oli lihavia ihmisiä. Jenkeistähän sellaista sanotaan! Mulle on ihan sama mitä kukakin painaa mutta omaa painoa pitää laskea.
- Dokaaminen ja sen ihannointi. Ainakin Kampissa pyörii hyvän juopottelu-uran alkuvaiheessa olevaa porukkaa uskomattoman paljon. Ja lehdissä kerrotaan mistä viinasta tulee parhaiten känniin ja anti-hangover suihkushampoo on suosituinta. Ja tän postaamisen jälkeen olen tietysti tosikko ja harjoituksen puutteessa ja kyllähän kunnon kännit pitää ottaa ja absolutistihan on niitä epäilyttävimpiä. Kyllä, kaikki lauseet on kuultu myös omasta suustani.
Mutta silti oikein mukavaa olla kotona eli Helsingissä.
Ma 5.5.
- 0800 Herätys ja epätoivoista vaatteiden etsintää muuttokuormasta. Ruisleipä on todella hyvää.
- 0915 Kävelen töihin ja ihmettelen että onko vapaapäivä kun kadut ovat ihan tyhjiä.
- 0930-1400 Kaikilla on asiaa sekä livenä että puhelimella ja minä poikahan se jaksan hehkutella. Yleisimmät kysymykset
- 1. Milloin tulit? (Eilen kolmelta.)
- 2. Missä oli kivointa? (Mahdotonta sanoa.)
- 3. Pänniikö olla töissä? (No ei. Tehdän olette olleet täällä viimeisen vuoden ja minä en joten miksi ihmeessä minua pännisi?)
- 4, Mikäs sun työnkuva nyt on? (En oikein tiedä vielä mutta eiköhän se selviä.) - 1430 Pendolino hyytävän kylmälle Tampereelle, välipalaksi ruisleipää. Yritän saada uuden duuniluurin toimimaan.
- 1630 Ruotsin intensiivikurssi alkaa yliopistolla: ma/ke/pe 1630-2015 kolmen viikon ajan. Tavoitteena saada viimeinen puuttuva opintoviikko maisterin tutkintoon. Paluupendolinossa taas ruisleipää ja käyn läpi lankomiehen asemalle heittämän vuoden postikasan.
- 2200 Kotona ja Welhon netti kiinni. Vielä yksi ruisleipä ja ehkä olen ansainnut myos yhden oluen.
Nyt kannattaa unohtaa Euroopan citylomat ja alkaa saastaa Japanin-matkaa varten. Jostain hikisesta Berliinista tai kapisesta Pariisista ei voi puhua edes samana paivana Tokion kanssa. Ja vastoin mainettaan Japani ei ollut kallis - kymppitonnilla paikallista valuuttaa eli mukavasti, superpihi backpackeri selviaa reilusti halvemmalla. Joten tassa vinkit (kannattaa lukea myos aiemmat postit ja katsoa kuvat).
JR Rail Pass. Shinkansenien tasmallisyys ja henkilokunnan ystavallisyys on ehdottomasti nahtavyys itsessaan. Plus etta junapassi saastaa rahaa heti lentokentalta Tokioon tullessa (Narita Express 3000 jenia suunta) ja silla voi paristella Japanin kiertomatkan aluksi/lopuksi ympari Tokiotakin Yamanote Linella. Jos ei ota passia niin sitten kannattaa harkita bussia.
Ryokanit ja Minsukut. Aivan ehdoton valinta: halpaa, siistia ja ystavallista. Parhaimmillaan kelluttiin onseneissa, syotiin kahdeksan ruokalajin illallinen ja kalapitoinen japanilainen aamiainen 9000 jenilla per nasse. Aivan lyomaton diili. Ja muista varaukset: Japanissa ei ilmaannuta majapaikkaan reppu selassa kysymaan yopaikkaa vaan varataan aina kaikki etukateen.
Japanilaiset. Ihan uskomattoman ystavallista sakkia ja suomalaisilla on taalla hyva maine. Myos meidan vierailun jalkeen! Jos et usko niin mene lahimpaan Hub Pubiin sellaiseen poytaan jossa istut pakosta muiden laheisyydessa. Ja miten verissa voi olla toisten ihmisten vaistely pahimmassakin ruuhkassa. Tosin sitten ulkkareilla ei ole mitaan asiaa osaan paikoista.
Ruoka. Move over thai kitchen. Juokse intialainen keittio. Vaisty fuusiospede! Jos olit syonyt aiemmin vain makisushia niin valmistaudu yllatykseen - japanilainen ruoka on aika paljon muutakin kuin raakaa kalaa. Ja ne asemien lahella myytavat 500 jenin bento-boksit on saatava heti Helsinkiin!
Muotoilu ja tyyli. Shinkansenit nayttavat edelleen sci-fi-elokuvista karanneilta, pienet tila-autot autonayttelyiden konseptiautoilta ja skootterit vain epatodellisilta. Yhdessa vaatekaupassa on enemman valikoimaa kuin koko Helsingissa - ainakin miehille. Se nakyy sitten myos katukuvassa: ihmiset ovat persoonallisen tyylikkaita. Tosin tahan vaikuttanevat vaatekaupan myyjat, jotka eivat eparoi stailata asiakkaitaan. Esim. multa nyittiin peffasta farkkuja alemmas jotta ne istuivat myyjan mielesta paremmin. Meinas menna nauruksi. :) Yli 180-senttisella voi olla ongelmia kokojen loytamisessa - hihat loppuu kesken.
Eikohan siina ollut hehkutusta tarpeeksi. Enka edes aloita elektroniikasta ja vimpaimista hihkumista... Huomenna vika paiva ja tarkoitus unohtaa vuorotteluvapaan loppu Miraikanissa ja Toyota Mega Webissa. Helsingissa pitaisi olla sunnuntaina neljan maissa iltapaivalla. Saa soitella ja tulla vaikka kavaisemaankin Fredalla, olen yrittanyt helpottaa aikaeroa valvomalla taalla myohaan. :)
Oltiin Pertun kanssa vahan hamillamme kun vappu ei ilmeisestikaan ole kansainvalinen juhla. Vappuaattona paikallista aikaa kun pitas olla skumpat kourassa ja Mantaa lakittamassa niin ei mitaan meininkia! Huh huh.
Viimeinen viikko reissusta lähtee. Valehtelisin jos väittäisin öisin herääväni murehtimaan paluuta. Vai mites se laulu meni... Mutta toki se käy välillä mielessä. Lähinnä silloin kun näkee kavereiden facebook-päivitykset joissa hehkutetaan että on "ansainnut" viikonlopun tai "pelkää jo valmiiksi ensi viikkoa". Silloin muistaa että
a) tänään on varmaan perjantai
b) kaikilla ei ole jatkuvasti viikonloppu
c) ja kohta munkin lottovoittajan arki muuttuu tavalliseksi suomalaiseksi raadannaksi. Joka tosin tarjoaa muihin maihin verrattuna maailman parhaat lomat ja lyhimmät työpäivät (jos ei anna työnantajan kusettaa itseään). Sen verran hammentyneita kaikki muut matkaajat ovat vahintaan viidesta lomaviikosta, kahdeksan tunnin tyopaivista ja vuorotteluvapaajarjestelmasta.
Ehkä mulla päällimmäinen tunne on kuitenkin se että olen aika pirun onnekas ja etuoikeutettu tyyppi kun olen päässyt tekemään tällaisen reissun. Joten olisi kohtuullisen törkeää palata kotiin ja aloittaa valitus. Aloitan sen vasta syyskuussa ja todennäköisesti säästä :)
Tietysti on mahtavaa nähdä kavereita, kollegoja ja sukua. Jauhaa jaskaa ja nauraa isoon aaneen. Kavereiden lapset on kasvaneet (mutta eivät toivottavasti lukeneet kaikki Pekka-sedän blogitekstejä). Asuntoja, autoja, duuneja ja jopa kumppaneita on vaihdettu. Tai ainakin haaveiltu jostain noista. Kauankohan menee etta paasee kaikista juoruista selville...
On kiva paasta myos saannollisesti saunaan, pelaamaan sulista, salille kun silta tuntuu ja bodypumppiin (ei tirskuta siella!) On todennakoisesti mukavaa ajaa myos fillarilla turvallisesti pyorateita ja Helsingin hiljaisia katuja. Kadun ylittaminen tuntuu mukavalta kun liikennevalot seka on etta autot noudattavat niiden opastusta. Laadukasta aanentoistoa on ollut myos ikava. Ja Macbookin sujuvaa toimivuutta. Aion syoda ensimmaisen kuukauden pelkkaa ruisleipaa ja tuoreita vihanneksia enka ollenkaan valkoista leipaa tai paistettuja kananmunia - ilmainen aaminen on usein juuri noita kahta. Luovun myos surkean kahvin juomisesta (ilmaisen aamiaisen ekstra).
Todennakoisesti Helsinki tuntuu hyvin valjalta ja ihmiset toykeilta. Vaikutan todennakoisesti idiootilta, koska reagoin vieraan ihmisen puheeseen tai ongelmatilanteeseen hymyilemalla.
Mutta joo, onhan se kiva palata kotiin. Kohta taas ajattelen etta kyllahan se Helsinki vaan on mahtava paikka asua, tuppisuisuus hieno piirre ja kylmyys karaisee. Itsepetos ja lyhyt muisti - siinahan ne onnellisen elaman alkeet. :)
PS. Tokio on ihan sairaan mahtava paikka. Facebookin Mika on henkinen kotikaupunkisi -testi taisi olla oikeassa...
Pertun kanssa ollaan sitten vedetty todella turbovauhtista turismia, osittain saiden takia. Japanissa on kevat, joka vastaa about Suomen kesaa: 15-25`C ja epavakaista. Tasta syysta on pitanyt kyttailla vahan keleja ja aurinkoisena paivana mennaan sitten niin etta kalju suhisee. Erityisesti Kiotossa nahtava on paaosin ulkosalla.
Kiotolla oli ainakin minun mielessani maine "klassisena" Japanina. Eli geishoja, temppeleita ja linnoja. Yllatyksena tuli turistien maara, jota voi bongailla valokuvista. Lisaksi karsin hieman temppeliahkysta Taiwanin ja Korean jaljilta. Mutta onneksi siella oli Himejin linna (viereisessa kuvassa) joka oli ihan sairaan makea paikka. Jos ninjat ja samurait kiinnostaa niin kaykaa selaamassa kuvat lapi.
Kaytiin myos Pachinko-hallissa, ostettiin Aritsugun kokkiveitset ja jatkettiin tutustumista japanilaiseen ruokaan. Joka on poikkeuksetta joko hyvaa tai ihan alyttoman hyvaa. Plus ajeltiin lisaa Shinkanseneilla, pysahdyttiin matkalla tanne Kagoshimaan Hiroshimassa. Meikelainen on tietysti ihan tohkeissaan naista internet-kahviloista eli manga kissa -mestoista. Kerrankin nortteilylle on rakennettu kunnon puitteet. Mutta kun ollaan japanissa niin nettikahvila on hieman vaara termi naille mestoille. Nettikahvilassa voi yopya, lukea mangasarjiksia, katsoa leffoja, juoda ilmaista limua & kahvia ja syoda snackeja. Mutta nama mangasarjikset... Heti ekassa kateen sattuneessa sarjiksessa oli sen luokan lapsi- ja vakivaltapornokuvastoa etta lehdet jai sen jalkeen hyllyyn. Saahan sita selittaa miten haluaa ("eihan vakivaltaleffatkaan tee kenestakaan tappajia") mutta lapsiporno on vaan sairasta ja silla siisti, turha aloittakaan alykkaalta kuulostavaa luentoa kultuurieroista tai fantasiakirjallisuuden erityispiirteista. Sick fucks.
Lopuksi sitten hauskempia juttuja: oltiin geishojen kuvausjahdissa Kiotossa (video alla)! Turha kai sanoakaan etta Giossa oli ihan alyttomasti turisteja kamerat ojossa ja geishat paineli karkuun niin lujaa kuin puukkarisandaaleista lahti. Nauratti kylla koko tilanne, viela kun oli itse osa naytelmaa!
KUVAT PAIVITETTY 17.4. FLICKRIIN! Perjantaina Japaniin tulo oli juuri niin sujuvaa kuin odotin: lentokentällä kolmen viikon Japan Rail Pass kouraan, pikajuna Shibuyan kaupunginosaan, 15 min kävelyä ja tapasin juuri päiväunilta heränneen Pertun Hotel Fukuydassa. Tokio vastasi myös mielikuvia. Mahdottomasti ihmisiä jotka väistelee toisiaan ja on kohteliaita mahdollisuuksien mukaan, älyttömästi neonvaloja, supertrendikkäitä nuoria, futuristista muotoilua ja täysin järjettömiä Pachinko-pelihalleja. Jopa seitsemän kuukauden reissaamisen jälkeen Japani onnistuu olemaan varsin eksoottinen paikka.
Ehdittiin nähdä Tokiota parissa piitkässä päivässä todella paljon. Tämä siitä huolimatta että kuuden viikon tipattomuuden jälkeen nautitut kolme tuoppia (Kärpät!) aiheuttivat aivan järjettömän päänsäryn aamuksi. (Tokiosta postaan myöhemmin lisää, palaamme sinne viimeiseksi viikoksi.)
Maanantaina otettiin sitten juna Usamiin, Izun niemimaalle. Sinne päädyttiimm vahingossa kun piti varata majoitus Shuzen-jistä Onsen Minshuku Fukuista mutta nettikahvilan kiireessä majoitus tuli varattua Onsen Minshuku Otsukasta. Tästä tulikin aika onnekas sattuma. Oltiin ranta/surffimestan ainoat valkkuturistit ja saatiin majatalon ylimmästä kerroksesta puolet käyttöömme merinäkymin. Majatalon isäntä puhui ok englantia koska oli omistanut aiemmin ravintolan Tokiossa. Joten saatiin sitten molempina iltoina mahtavat Kaiseki-setit joissa oli viidellä eri tavalla valmistettua ruokaa perinteiseen japanilaiseen tapaan (pääosin sashimia ja tempuraa). Ja tokana iltana fugua, isäntä oli "laillistettu" myrkkykalan käsittelijä. Illalliselle mentiin tietysti alakerran pienessä onsen-altaassa kellumisen jälkeen, +45 vesi tuli maan uumenista ja teki aika gutaa päivän trekkailun jälkeen. Tämän jälkeen hieman jetlaginen Perttu meinasi nukahtaa molempina iltoina klo 1930...
Koko homma lisättynä vielä perinteisine kala/riisi/miso-aamiaisineen maksoi 8000 jeniä yö joka on reissun paras hinta/täysihoitosuhde. Ja mestan surffiaalto oli about täydellinen, paikalliset oli vedessä (täydessä märkäpuvussa) aamuseitsemästä illan hämärään. Trekkipolkujen löytäminen oli aika haastavaa mutta hyvin se eksyilykin sujuu kun on +20 aurinkoinen kevätkeli ja syö välillä appelsiineja suoraan puusta.
Onsenissa (lue Pertun kuvaus) on matkaoppaan mukaan kyse ensisijaisesti rentoutumisesta ja nyt se tuli sitten todettua omakohtaisesti. Suosittelen.
Seuraavaksi junalla Kiotoon, toivottavasti sääennuste ei pidä täällä yhtä tarkkaan paikkaansa kuin juna-aikataulut. On nimittäin luvattu sadetta pariksi seuraavaksi päiväksi...
Aluksi maavisa. Mika maa on kyseessa?
- Ilmasto tarjoaa nelja selkeaa vuodenaikaa.
- Tassa maassa ihmiset ovat ujoja ja vakavia mutta silti ystavallisia.
- Maa on ollut kahden suurvallan puristuksessa ja pisin maaraja samalla on rautaesirippu. Nykyisen rajan vaaralla puolella on runsaasti alueita joiden peraan erityisesti vanhemmat asukkaat haikailevat.
- Maassa vallitsee aika pitkalle monokulttuuri ja kaikki nayttavat about
samalta. Rasismi ei ole tuntematon juttu.
- Ihmiset ovat elektroniikkahulluja ja todella ylpeita maailmankuuluista elektroniikkabrandeistaan.
- Hiihtaminen ja kavely kavelysauvan kanssa kuuluvat harrastuksiin.
- Kengat otetaan pois kun mennaa jonkun kotiin.
- Ravintoloissa ei jateta juomarahaa.
- Vanhempia pitaa kunnioittaa ja koulunkayntia seka sivistysta pidetaan suuremmassa arvossa kuin rikastumista.
- Maan kieli poikkeaa lahes kaikista muista kielista, sita on lahes mahdontonta oppia koska kaikki sanat taipuvat ja se kuuluu unkarin kanssa samaan kieliperheeseen.
- Juopottelu ja kannaaminen kuuluvat asiaan ja kaduilla nakee horjuvia, toista palaavia miehia arki-iltoisin.
- Asukkaat tykkaavat saunomisesta! Ja sen jalkeen kylmaan veteen menemisesta!
Mun mielesta mafiosot ja wall streetin pankkiirit on tajunnut homman parhaiten: toiden jalkeen ei kannata menna tavisten kanssa pubiin puhumaan tyoasioista. Paljon mukavempaa on jutella oman klubin saunalla tai vierekkaisilla hierontapoydilla. Mulla on vahan semmonen olo etta paljon hehkutettu "yhdelle" meno toiden jalkeen on vaan osa leipaa ja sirkushuvja -vedatysta jolla pidetaan keskiluokka tyytyvaisena mita uuvuttavimmissa duuneissa. Siis barrikadeille! Eiku siis kylpylaan...
Huomenna lennan Japaniin ja tapaan Pertun. Reissaataan kolme viikkoa ja tullaan kotiin. Paluumuuttoilmoitus on tehty, Hesari kaannetty uuteen osoitteeseen Fredalle, Nokia E51 ja Dell D630 tilattu duuniin tyokaluiksi ja duunarin kohtaloon alistuttu. Viela kun muistais keille kaikille olen lainannut tavaroita. Jos satut olemaan yksi heista, tuotko mun kamat su 4.5. klo 1800 jalkeen osoitteeseen Freda 69 B 23, Tennispalatsista kortteli pohjoiseen. Tarjolla pitsaa, pepsimaxia ja matkajuttuja! Saa tulla toki muutenkin moikkaamaan, voit samalla kantaa pari muuttolaatikkoa vintista alas. :)
Kavin tanaan nortin taivaassa eli Yongsanin elektroniikkaostarikeskittymassa Soulissa. Tai sanotaan etta elektroniikkakaupunginosassa. Ihan uskomaton mesta, suu auki ihmettelin sita kauppojen maaraa. Jos Japani pistaa tasta viela paremmaksi niin huh huh. Ei voi kasittaa. Kuka ostaa kahden Jumbon kokoisesta elektroniikkahelvetista kaiken sen kaman?
No ainakin porukka kayttaa kannyja yhta innokkaasti kuin Suomessa. Mutta taalla on jo siirrytty kannyevoluution seuraavalle askeleelle: metrossa ihmiset eivat napyttele luureja vaan tuijottavat niita. Niista kun nakyy joko telkkari tai joku tallennettu ohjelma, todennakoisestti hallyu-saippuaooppera. Samsungeissa on huvittavan nakoinen antenni pystyssa kun 11 miljoonaa Korealaista seuraa DMB-lahetyksia. Niin, ei siis sita DVB-H:ta mita Nokia yrittaa saada pystyyn Suomessa. Tosin eipa tuolla elektroniikkahelvetissa nakynyt yhtaan Nokian puhelintakaan...
Toinen hittijuttu taalla on trekkaus. Eilen sunnuntaina metro oli taynna goreteksiin pukeutuneita elakelaisilta jotka naytti niin hyvakuntoisilta etta ne tekee varmaan punnerruksia pelkkien etusormien varassa. Matkaoppaasta luin sitten etta on in menna trekkaamaan "high tech gearissa". Ja silloin tajusin etta goreteksit ja fleecet on tosiaan haitekkia matkaoppaitakin kirjoittavalle britille tai -aussille. Siina syy siihen etta ko. maiden kansalaiset tunkee jaatikkovaellukselle tennareissa, farkuissa ja puuvillahupparissa! Jos ei ole elaissaan tarvinnut pitaa fleecea eika kuoritakkia niin varmasti niiden hankkiminen tuntuu samalta kuin olisi menossa ostamaan avaruuspukua. Hyva etta tamakin selvisi, pitaa varmistaa heti seuraavalta vastaantulevalta britilta. Joita ei kylla taallakaan katukuvassa varsinaisesti vilise... Homma menee sita eksoottisemmaksi mita idemmaksi paatyy.
Mutta eihan Korea voi olla paskempi paikka jos porukka on hulluna elektroniikkaan, trekkaamiseen ja hyvaan ruokaan. Lihavia ihmisia ei juuri muuten nay, ehka siksi kaikilla on kireat ilmeet! Tai sitten se on se kristinusko jota tanne on tungettu kohtuullisella menestyksella. Kun perisynti alkaa painaa mielta niin hymy hyytyy aasialaisellakin. :D Turha kai sanoakaan etta hostelissa tapaamani amerikkalainen elakelaissaarnaaja ei ymmartanyt tallaista huumoria ollenkaan.
Huomenna menen kurkkimaan tonne rajalle etta nakyisko pohjoisessa Rakasta Johtajaa kruisailemassa assamersulllaan. Paivityksia on luvassa enempi, taalla Koreassa on PC Bang eli nettikahvila joka nurkassa ja mun pitaa tehda naista raporttia apurahaorganisaatioille. Mahan sain kolmesta paikasta vahan stipendeja etta saatoin tulla tutustumaan naihin Aasian teknologiatiikereihin!
